Onnistuin järjestämään itselleni mahdollisuuden jääkiipeilyyn Pikku-Syötteellä olleiden Seikkailukasvatuspäivien jälkeen. Oppaaksi Korouoman rotkolaaksoon oli lupautunut jääkiipeilyguru Mira. Seuraamme liittyi myös Maija ja Daniel, jotka olivat Kuusamon suunnalla eräopaskoulutusta vetämässä sekä Kyösti, heidän kurssilaisensa. Daniel ja Mira olivat siis kokeneita jääkiipeilijöitä, minä ja Maija vasta-alkajia sekä Kyösti jotain siltä väliltä.

Porukka valmistautuu kiipeämään.

Laskeuduimme Korouoman laaksoon parkkipaikalta ja ohitimme ensin Ruskeavirran ja Mammutin jääputoukset ja tulimme Jaska Jokunen -nimiselle jääputoukselle, josta löytyi sopivaa kiivettävää minun ja Maijan kaltaisille vasta-alkajille. Sää oli onneksi lauhtunut edellisestä päivästä, jolloin Syötteen maisemissa oli ollut lähes kolmekymmentä astetta pakkasta. Jää oli kovista pakkasista johtuen varsin kovaa ja kuivaa.

Aluksi Mira ja Daniel kiipesivät alaköydellä tekemään sopivat ankkuripisteet yläköysille. Mira teki oman ankkurinsa erityisen kestäväksi, koska olin varoitellut siitä, että todennäköisesti tulen jossain vaiheessa tippumaan köyden varaan.

Mira ja Daniel kiinnittivät köydet paikoilleen.

Varsinainen kiipeily sujui nyt paremmin kuin vuosi sitten ensimmäisellä kokeilukerrallani. Kuten ensimmäisellä kerrallakin hakkujen kanssa työskentely sujui mielestäni hyvin. En kokenut erityisen vaikeaksi saada hakulla pitävää otetta jäästä. Jossain kukkakaalijäässä sai hakuilla jopa riittävän tuen ilman, että sitä tarvitsi edes lyödä jäähän kiinni.

Kyösti Kiipeää, Daniel varmistaa.

Jalkatyöskentely oli nyt kuten viimeksikin se hankalampi homma. Nyt minulla oli kevyemmät jäätikkövaelluskengät ja yksipiikkiset, hieman parempikuntoisemmat raudat kuin viimeksi, joten tukea sain niillä paljon paremmin.  Pystyin kiipeämään jopa joitain pystysuoriakin kohtia ilman, että siinä oli edellä menneiden ’askelmia’ apuna. En myöskään pudonnut missään vaiheessa täysin holtittomasti köyteen, vaan sain pidettyä vähintäänkin oikeanpuoleisesta hakusta kiinni.

Väsyin kuitenkin seinällä nopeasti. Jännitys ja tottumattomuus kiipeilyyn väsyttivät jo noin viidentoista metrin kiipeämisessä siten, että vaikeammista kohdista ei sen jälkeen tahtonut tulla mitään. Seinällä lepäilykään ei oikein auttanut, vaan oli laskeuduttava alas lepäämään.

Maijan tyylinäyte kiipeämisestä.

Hauskaa oli kiipeillä hyvässä seurassa. Omat taidot ja fyysinen kunto eivät vielä riittäneet täysin hyödyntämään Korouoman jääkiipeilymahdollisuuksia – minulle olisi riittänyt paljon pienemmänkin jääputouksen tarjoamat mahdollisuudet. Oli myös hienoa nähdä, millainen Suomen ykkösjääkiipeilypaikka oikein on. Ehkä seuraavalla vierailullani voin hyödyntää sen mahdollisuuksia täysipainoisemmin.