Ruissalossa Choraeuksen lähteen lähellä on ollut jo lapsuudestani saakka lintujen ruokintapaikka. Viime vuosina sen lintutarjonta on ollut varsin vaisua. Tänä syksynä pieni pähkinänakkeliparvi muutti tilannetta. Pähkinänakkelit houkuttelivat paikalle kuvaajia ruuan kera ja ruoka taas houkutteli mukanaan muita lintuja. Kaiken kaikkiaan kävin kahdeksan kertaa paikalla kuvaamassa lintuja.

Kuvauspaikkana komein kohta oli ison kiven päällä oleva sammaleinen kanto, jonka juurelle ja koloihin saatoin laittaa auringonkukan siemeniä houkuttimeksi. Oli hauska nähdä kuvien taustassa, miten syksyn värit vähitellen muuntautuvat alkutalven harmauteen. Viimeisillä kerroilla ohut lumipeite loi jo valoa ja harmaa maisema toi lintujen värit hyvin esiin.

Kuvaamisen kannalta harmillisen moni lintu oli rengastettu. Aiankin itseäni luontokuvissa häiritsee, jos linnut on rengastettu. Eräänä päivänä usean linnun rengas oli kerännyt ympärilleen ison jääpaakun, joka toivottavasti ei niitä pahasti häirinnyt.

Talitiainen.

Talitiainen.

Talitiainen.

Talitiainen.

Talitiainen.

Talitiainen.

Usein oli melko pimeää ja linnut tosi vilkkaita, mutta jotenkin ihmeellisesti sitä kuvia silti syntyi. Osansa tietysti oli nykyaikaisella automaattitarkennuksella ja digiajan sallimilla usean tuhannen herkkyysasetuksilla. Nykykamerat kun tarvitsevat valoa alle kymmenyksen filmiajan kameroihin verrattuna. Kun sitten objektiivissa on vielä hyvä kuvanvakain, on mahdollista kuvata jopa 500 millisellä teräviä kuvia muutaman sadasosan valotusajoilla.

Muutaman kerran minulla oli Pippuri mukanani. Ruokintapaikalla lintujen odottelu oli hänestä varmaan tylsää, mutta muuten hän vaikutti innokkaalta uudessa paikassa ja uusissa hajuissa.

Sinitiainen.

Sinitiainen.

Sinitiainen.

Sinitiainen.

Tali- ja sinitiainen ovat kaksi eteläsuomalaisten ruokintapaikkojen yleisintä lajia. Niin tälläkin paikalla. Jos mitään muuta kuvattavaa ei ollut niin tiaiset aina tarjosivat kuvattavaa.

Pähkinänakkeli.

Pähkinänakkeli.

Pähkinänakkeli.

Pähkinänakkeli.

Pähkinänakkeli.

Pähkinänakkeli.

Pähkinänakkeli oli paikan tavoitelluin kuvauskohde. Usein se jo kaukaa ilmoitti tulostaan kovalla äänellään, mikä oli helppo tuntea. Itse ruokintapaikalla hän oli hyvin nopea ja vikkelä, joten terävien kuvien saaminen oli haastavaa. Etenkin jos halusi kuvaa, missä sillä ei ole auringonkukan siemeniä nokassa. Enimmillään näin paikalla kolme nakkelia samanaikaisesti.

Kuusitiainen.

Kuusitiainen.

Kuusitiainen.

Kuusitiainen on nykyisin ainoa metsätiainen, joita yleisesti näkee vielä kaupunkien julkisilla ruokintapaikoilla. Täälläkin oli muutama yksilö. Ei mitenkään helppo kuvattava vilkkautensa ansiosta.

Käpytikka.

Käpytikka.

Eräänä syksyisenä päivänä käpytikkakin poikkesi paikalla ja sain siitä muutaman kohtuullisen kuvan, mikä olikin sen päivän pelastus kuvausmielessä.

Mustarastas.

Mustarastas.

Useimmilla ruokintapaikoilla on muutama mustarastas, mitkä ovat muuttamiseen sijaan päättäneet jäädä ruokinnan turvin talvehtimaan Suomeen.

Puukiipijä.

Metsämyyrä.

Hyvällä onnella ruokintapaikalla saattaa saada kuvatuksi puukiipijän ja metsämyyrän. Ruokintapaikan erikoisin havainto oli lapinharakka, jonka tullessa ruokinnalle kaikki pikkulinnut hävisivät saman tien. Se vaan kävi liian nopeasti ja kaukana, jotta siitä olisi saanut kuvia.