Vanha Fjällrävenin Lowait II –teltta oli alkanut vetää viimeisiään, mikä ilmeni päälikankaan polyesterikalvon kesimisenä irti kankaasta. Koetin katsella, mitä vastaavia telttoja markkinoilla oli. Halusin nimenomaan kevyttä yhden tai kahden hengen vaellustelttaa, joka olisi parhaimmillaan lumettomaan aikaan metsäisessä maastossa retkeiltäessä. Näistä lähtökohdista teltan vaatimuksiksi muodostui:
- Teltan tulisi olla pieni. Minulle teltta on retkeilyssä paikka, minne mennään nukkumaan tai lepäämään sateelta ja itikoilta suojaan. Varsinaiseen oleskeluun teltta ei ole tarkoitettu, vaan pyrin aina oleskelemaan teltan ulkopuolelle, kun se on mahdollista.
- Pääliteltan ei tulisi ulottua maahan saakka, vaan olla naruilla kiristettävissä. Tällöin yön aikana hengitetty kosteus ei kertyisi teltan sisään vaan pääsisi kunnolla poistumaan myös vähätuulisissa metsäolosuhteissa.
- Sisäteltan pohjan tulee olla kulutusta kestävä ja vedenpitävä, sisäteltan yläosan tulee pitää tuulta, hengittää ja siinä tulee olla riittävän suuri tuuletusaukko korvattavissa hyttysverkolla kuumissa olosuhteissa.
- Teltan ei tarvitse seistä omillaan, maakiilojen tarve ei ole miinus. Kuitenkin teltassa tulee itsessään olla kaikki, mitä sen pystyttämiseen tarvitaan, salot ja maakiilat mukaan lukien. En käytä vaellussauvoja ja aina ei ole helppo löytää maakiiloja maastosta. Kaikista paikoista en halua edes ottaa oksia tai puita teltan pystykseen.
- Teltan rakenteen tulisi olla avonaisuudestaan huolimatta sellainen, että se on tarpeen vaatiessa pystytettävissä kovan tuulen ja sateen yhdistelmään, ilman, että sen sisällä kastuu.
- Teltta pakattuna on helppo pakata pieneen reppuun, pyörälaukkuun tai kanoottiin myös sisälle.
- Teltan painon tulisi olla enintään noin 1,5 kg.
Mitään nämä vaatimukset täyttävää en markkinoilta löytänyt vaan kaikki teltat mitä näin oli suunniteltu neljän vuodenajan teltan periaatteiden mukaisesti, vaikkakaan kankaiden ja työn laatu ei välttämättä kaikilla sille tasolle yltänyt. Koska vanha telttani täytti kaikki edellä luotellut piirteet, päätin yrittää tehdä telttani itse. Äitini on erinomainen ompelija, joten hänen taidoillaan ompelutyö kyllä sujuisi, jos itse pystyisin hallitsemaan kankaiden leikkelyn ja osien liittämisen oikeassa järjestyksessä toisiinsa. Kun sitten vielä kahdesta verkkokaupasta, yhdestä saksalaisesta ja yhdestä suomalaisesta, löysin toisen tunnetun ruotsalaisen telttavalmistajan materiaaleja, oli projektini valmis alkamaan.
Kaavat otin vanhasta teltastani. Vanha teltta painoi 1,67 kg, jonka ajattelin uusilla materiaaleilla saavani laskemaan noin yhden kilon paikkeille. Ompelutyöhön aikaa kului noin 4 päivää rauhallisella ja mietiskelevällä tahdilla. En myöskään enää voinut liikaa rasittaa äitiäni tämän hankkeen kanssa kerrallaan. Hänelle oli annettava aina oma aikansa hahmottaa kukin työvaihe rauhassa. Periaatteena oli tehdä teltta niin hyvin kuin mahdollista materiaaleja säästämättä. Koska työ oli mielestäni materiaalikustannuksia suurempi kuluerä, en pyrkinyt minimoimaan materiaalin kulutusta vaan pikemminkin työn määrän. Näin ollen uudessa teltassani on esimerkiksi huomattavasti vähemmän saumoja.
Teltasta tuli erinomainen. Se oli pystytettynä paremmassa ryhdissä kuin edeltäjänsä. Telttaa olen ehtinyt kokeilla vasta kolme yötä, mutta ainakin kosteuden hallinta toimii kuten vanhassa teltassa. Käytetyt kankaat ovat keveydestään huolimatta epäilemättä edeltäjiään kestävämpiä niin myrskyssä kuin ajassakin. Vaikka liepeiltään avoin teltta onkin periaatteessa myrskyssä hankala, on tämä telttamalli pienuutensa vuoksi ollut tavattoman toimiva myös yli 20 m/s puhaltaneissa myrskyissä. Teltta on vaan käännettävä jalkopää tuulta kohden ja kiinnitettävä narut hyvin niin se toimii myrskyssä vallan erinomaisesti. Teltan painoksi jäi kuitenkin vielä huomattavasti yli kilo yhteensä 1,23 kg, mikä kuitenkin on selvästi vähemmän kuin edeltäjänsä.
Paino syntyy seuraavasti:
Pääliteltta | 301 g |
Sisäteltta | 545 g |
Pakkauspussit | 23 g |
Maakiilat | 105 g |
Kepit | 259 g |
Yhteensä | 1232 g |
Telttakeppeinä käytin vanhan teltan keppejä, jotka korvaamalla hiilikuituputkella teltan painoa olisi vielä mahdollisuus pudottaa noin 100 grammaa, mutta en ole löytänyt sopivaa toimittajaa haluamilleni putkille.
Maakiiloiksi ostin brittiläisestä verkkokaupasta kahdenlaisia titaanisia maakiiloja, pienemmät vähemmän kriittisiin paikkoihin ja suuremmat kovemmin rasitukselle joutuviin paikkoihin.
Sami Jokitalo
Moi, löytyiskö kaavoja, olis tarkoitus alkaa tekemään teltaa itselleni.
Kari Ennola
Kts. blogipäivitys 14.6.2008.