Iltasaduksi metsän ääniä

Kuusivuotias Aamu tyttäreni on kovasti pyytänyt päästä telttaretkelle isän kanssa kahdestaan. Kun isosisko lähti partioretkelle oli Aamunkin päästävä retkelle.

Pakkasimme tarvittavat tavarat pyörään ja tarkoituksemme oli pyöräillä lähimetsään telttailemaan. Juuri kun olin saanut laukut kiinnitetyksi pyörääni niin alkoi sataa, mikä pian yltyi kaatosateeksi. Ensimmäinen pyöräretki kaatosateessa tuskin olisi ollut kiva kokemus, joten jäimme odottelemaan, josko sade loppuisi. Kuitenkin se vain yltyi, joten peruutin retken tältä erää ja pettymys Aamulle oli melkoinen.

Iltauutisten aikaan sade taukosi ja näytti ilma vähän  kirkastuvan. Päätin äkkiä siirtää tavarat rinkkaani ja puimme nopeasti ulkoiluvaatteet yllemme ja ajoimme nyt autolla Rehtsuolle, joka on lähin hieman edes erämaisempi suoalue, jonne oli vain noin vartin ajomatka meiltä kotoa Itse en ollut koskaan suolla aikaisemmin käynyt, mutta kartalla aina välilä silmäni oli siihen osunut.

Auton sai jätettyä pellon kulmalle lähelle suota, josta oli vajaan kilometrin kävelymatka kaunista metsää kivaan leiripaikkaan suon reunaan. Matkalla Aamu huomasi iltasatukirjan jääneen kotiin, mutta siihen hän itse totesi heti, että hän voikin iltasatuna kuunnella metsän ääniä, joita meille tarjoilivat kurjet, kapustarinnat ja sepelkyyhkyt.

Suon reunaan pystytimme telttamme ja keittelin iltapalaa. Aamu tutki telttapaikan lähiluontoa. Pian illalla alkoi kylmä hiipiä ja menimme telttaan. Aluksi ei Aamulla uni makuupussiin meinannut tulla, mutta aikansa kieriskeltyään liike hänen makuupussissaan hiljeni.

Aamulla heräsimme melko aikaisin ja aamupalan jälkeen lähdimme seurailemaan luontopolkua paikkaan missä se kulkisi avosuon poikki. Matka tuntui pitkähköltä, mutta aina välillä pysähdyimme tutkimaan, mitä luonnon ihmettä milloinkin. Kaatuneet puut, kivenkolot, kasvit ja ötökät tutkittiin tarkkaan.

Kun tulimme varsinaiselle suolle oli reunassa metsästäjien lava, joka Aamun mielestä oli selvästikin lintutorni. Kiipesimme sinne vaikka se kovin huteralta tuntuikin. Sieltä oli hyvä tarkkailla suota lintuperspektiivistä.

”Lintutornilta” palasimme leiriimme, purimme sen ja palasimme kotiin monta luontoelämystä rikkaampina, juuri sopivasti ennen kuin sade alkoi taas uudestaan.