Keskiviikkopäivä valkeni pilvisenä ja sumuisena. Päiväksi oli luvattu sateita, joten päätimme lähteä tutustumaan sisäkohteeseen. Jo ennen lähtöä olimme katsoneet, että Oberstdorfin lähiseudulla sijaitsee Neuschwansteinin linna, Saksan suosituin turisti kohde, jossa vuosittain käy 1,3 miljoonaa turistia. Linna on toiminut Disneyn prinsessalinnojen innoittajana, ja soveltui siksi hyvin myös lapsiperheen kohteeksi. Hauskana yksityiskohtana oli, että pari vuotta sitten kokosin 3000 palan palapelin, juuri tästä linnasta.

Linnan rakennutti Baijerin kuningas Ludvig II itselleen yksityislinnaksi ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsee Ludwigin isän, Maximilian II:n, Hohenschwangaun linna. Kuningas oli tunnettu järjettömistä ja loisteliaista rakennusprojekteistaan, mistä syystä valtion rahojen loppuessa hänet syrjäytettiin ”parantumattomasti mielenvikaisena”. Lähes välittömästi kuninkaan kuoleman jälkeen linna aukesi yleisölle jo vuonna 1886. Kuningas ei ehtinyt asua siellä kuin vain puoli vuotta. Linna ei myöskään ehtinyt koskaan valmistua täydellisesti. Monet kerrokset ovat täysin keskeneräisiä, ja valtaistuinsalistakin puuttuu valtaistuin.

Matkaa linnalle oli vajaat sata kilometriä. Päätin mennä lyhintä reittiä, missä matkalla oli jonkin verran vuoristoa. Vaikka Saksassa tiet olivatkin hyvin merkittyjä, piti erään tien risteyksen jälkeen pysähtyä laittamaan GPS päälle tien käytyä kovin vuoristoiseksi. Alli alkoi matkalla voida lievästi pahoin, ja jouduimmekin jossakin kohtaan pysähtymään parantelemaan oloa. Perille kuitenkin selvittiin.

Parkkeerasimme auton linnan alapuolella olevankylän läheisyydessä oleville maksullisille parkkipaikoille. Lapset hyökkäsivät heti matkamuistomyymälään. Sieltä selvittyämme lähdimme menemään lippuluukulle, jossa olikin kohtuullinen jono. Linnan sai tutustua vain opastetuilla kierroksilla, joita järjestettiin kahdesti tunnissa sekä saksan- että englanninkielisille turisteille. Lippu piti ostaa vähintään 45 minuuttia ennen opastusta, jotta linnalle varmasti ehtisi kylältä kävellä.

Linnalle oli mahdollista mennä kävelyn sijaan hevosvankkureilla tai bussilla. Päätimme ottaa kyydin hevosvankkureilla ylös, vaikka alas olisikin päässyt hevosella puolta halvemmalla. Vielä linnan porteilla saimme hetken odotella, ennen kuin meidän opastuksemme alkoi ja pääsimme sisään. Tämä kohde ei totisesti sopinut kiireisille. Oli varmaankin kestänyt yli neljä tuntia siitä kun olimme Oberstdorfista lähteneet siihen, että vihdoin pääsimme sisään. Samaan aikaan linnaa ympäröivät vuoret alkoivat peittyä sumuun.

Linnassa englanninkielinen opas johdatti meidät sisustettujen salien läpi ja täytyy kyllä todeta, että mielikuvituksessa ja loisteliaisuudessa ei totisesti ollut säästelty. Mieleenpainuvia olivat kaikki yksityiskohtaiset seinämaalaukset, pienet muotoillut yksityiskohdat, joutsenkaulaiset vesihanat, jotka samalla olivat pieniä veistoksia. Huoneita oli paljon, mutta valtavan suuria ne eivät olleet. Yht’äkkiä kahden huoneen väliseen tilaan oli sisutettu pieni tippukiviluola. Opastus ei onneksi ollut puuduttavan pitkä, joten lapsetkin jaksoivat hyvin seurata mukana. Opastuksen jälkeen vaelsimme ominpäiten viitoitetun reitin vielä lukuisampien sisustamatta jääneiden huoneiden läpi ja tietysti myös matkamuistomyymälöiden läpi. Varsinkin Aamuun linna teki syvän vaikutuksen. Yksityiskohtien runsaus ja loisteliaisuus vetosi kai hänen mielikuvitukseensa.

Linnalta palasimme kylälle bussikyydillä. Ennen sitä kävimme ihastelemassa linnaa sen yläpuolella olevalta sillalta. Tosin linnaa ei enää näkynyt vaan sekin oli täysin peittynyt sumuun. Paluumatkan Oberstdorfiin teimme moottoritietä pitkin, joka olikin helpompi ja nopeampi reitti. Samassa sumu muuttuikin jo sateeksi.