Tämän talven kaamosvaellus suuntautui Saariselälle Kiilopään maisemiin. Ajankohtana oli uudenvuoden tienoo ja kestoa reissulle tuli kuusi yötä. Jollain tavalla valoisaa aikaa oli päivästä kuutisen tuntia, mistä noin neljä tuntia oli riittävän valoisaa valokuvaukseen ilman jalustaa. Päivän valoisan ajan pyrimme pääsääntöisesti olemaan liikkeellä, jolloin hiihtomatkaa reissulla kertyi yhteensä 69 kilometriä. Muutamana iltana hiihdimme pitempään vielä pimeässäkin. Vaellus keskittyi Kiilopään ympäristöön, sillä pidemmälle meno olisi vaatinut pidempiä aikoja hiihtoa pimeässä.
Vaikka kaamoksen viralliseen loppumiseen Saariselällä olikin vielä aikaa muutama päivä, pääsimme viimeisenä päivänä tunturin huipulta näkemään auringon n. 50 minuutin ajan kunnes se meni piiloon Suku-Nattasen taakse. Saimme vielä mahdollisuuden toiseen päivään, kun aurinko tuli vielä uudestaan esiin Nattastunturien välistä vajaan kymmenen minuutin ajaksi.
Pilvisinä päivinä tuli varsin vähän kuvatuksi, koska silloin valo ei juuri innostanut kuvaamiseen. Myöhemmin keväällä valoa kuvaamiseen olisi paljon enemmän ja pilvisinä päivinä kaamoksen hämärää ei kuviin oikein pysty vangitsemaan – kuvat näyttävät pelkästään alivalottuneilta.
Onneksi kolmena päivänä pilvet repeilivät ja auringon valo tarjosi maisemaan väriä sekä valojen ja varjojen vaihtelua. Kauniin sään varjopuolena oli luonnollisestikin kova pakkanen. Lämpömittarin lukema tippui parhaimmillaan -34 asteen tuntumaan, mikä tietenkin toi omat haasteensa kuvaamiseen. Erillisellä akulla, jota pidin takin alla, kuvaaminen kuitenkin sujui ongelmitta.
Kahtena viimeisenä iltana luonto tarjosi meille mitä upeimmat revontulinäytelmät ja kun Niilanpään porokämpän pihassa maisemakin oli kohdallaan, sain kuvatuksi tähän mennessä parhaat revontulikuvani.
Vastaa