Syyskuun alussa tein toistaiseksi viimeisen työreissun Kuusamoon oppilaiden kanssa. Kurssi on liittynyt seikkailukasvatuksen opintokokonaisuuteen, joka sittemmin on jäänyt pois koulun opinto-ohjelmasta ainakin toistaiseksi. Yhteensä seitsemän reissua ehdinkin jo tehdä, joiden aikana Karhunkierroksen maisemat ovat tulleet tutuiksi. Ei kuitenkaan voi sanoa, että olisin kyllästynyt näihin maisemiin, sillä joka kerta vaihtelevat säät ja vuodenajat tekevät maisemista erilaisia.

Tiettyä urautumista on kuitenkin kuvauskohteissa ollut havaittavissa. Pähkänänkallion näköalapaikalla ja tietyssä Oulankajoen mutkassa olen joka kerta pysähtynyt kuvaamaan, vaikken olekaan ollut varma, että olisin joka kerta saanut parempia kuvia kuin viimeksi. Päinvastoin, aika harvoin sitä pystyy myöhemmillä kerroilla ylittämään ensimmäisen kerran oivallusta. Ristikalliota olen jo monta vuotta yrittänyt saada kuvatuksi, mutta se ei ole kuvaksi saakka minulle antautunut. Usein säät ei ole olleet suotuisat, mutta nyt se ei olisi ollut ongelma. Sää oli hyvä, mutten kyennyt löytämään kuvauspaikkaa, josta olisi täyden panoraaman pystynyt kuvaamaan ilman häiritseviä puita etualalla. Jos vielä palaan paikalle, pitää yrittää jotain ihan muuta lähestymistapaa.

Reissu oli taas siirtynyt vielä viikon myöhäisemmäksi viime vuodesta, joten kelit olivat jo varsin syksyisen harmaat. Toki auringonpaistettakin viikkoon mahtui ihan riittävästi. Koivut olivat alkaneet jo pukeutua syksyn väreihin, vaikka komeimpaan ruska-aikaan varmastikin oli vielä muutama viikko aikaa. Ehkä mieleenpainuvimman valot olivat tällä reissulla muutamana kirkkaana yönä, jolloin upeat ja värikkäät revontulet valaisivat yötaivaan. Harvoin pääsee niin komeita revontulia ihastelemaan.

Aventojoki aamu-usvassa.

Taivalköngäs.

Revontulet Oulankajoen kanjonin yllä.

Kiutakönkään kuohuja.

Yksi komeimmista Oulankajoen mutkista.

Pitkospuut ylittävät suon Kitkaniemellä.

Paljon kuvattu Kitkajoen mutka Pähkänänkalliolta.