Vuoden tauon jälkeen Aamu halusi lähteä taas isän kanssa retkelle. Tällä kertaa oli toiveissa päästä melontaretkelle ja kun Pippurinkin piti päästä mukaan, niin avokanootti oli luonnollinen valinta. Retkikohteeksi tuli Päijänteen kansallispuisto, jossa olisi riittävästi tilaa kolmen yön retkelle, riittävän suojaisia vesiä ja hyviä uimarantoja, jos sää olisi siihen suotuisa.

Itse retken toteutimme hyvin rauhallisesti: Päivittäiset melontamatkat olivat melko kohtuullisia. Saarissa meillä oli aikaa pitkille koiran ulkoilutuslenkeille. Käytimme paljon aikaa kirjojen lukemiseen saaressa. Teimme ruuaksi aikaa vieviä nuotioherkkuja. Valitettavasti sää oli koko reissun varsin kylmä, joten Aamu ei oikein päässyt uimaan. Mutta yhtä kaikki reissu oli oikein mukavaa yhdessäoloa.

Retken erikoisin tapaus oli viimeisenä aamuna kuulunut valtava pamaus, joka sai uskomaan, jonkun läheisyydessä olleen veneen räjähtäneen ilmaan. Yksi lähellä yöpynyt veneilijä soittikin pamauksesta hätäkeskukseen, mutta lopulta äänen aiheuttajaksi paljastui hävittäjälentokone, joka oli rikkonut äänivallin – se pamaus oli kyllä aivan käsittämättömän kova siihen nähden, että hävittäjä lensi aivan normaaleissa korkeuksissa.

Valokuvattua tuli reissussa lähinnä iltaisin, jolloin luonto tarjoili mitä kauneimpia auringonlaskuja.

Auringon viimeiset säteet, Vähä Haukkasalo.

Iltarusko, Vähä Haukkasalo.

Auringon kajo, Kelvenne.

Pilvinen ilta, isokoskeloita, Kelvenne.