Tänä vuonna Jukola oli saapunut ihan kotikulmille Paimioon. Vaikka juuri tuolla Jukolan alueella ei iltarasteja ollut moneen vuoteen ollutkaan, oli maisematyyppi minulle tuttu ja muistan kyllä joskus iltarasteilla tuolla käyneeni kuntosuunnistusurani alussa. Siitä ei kyllä olisi nyt mitään apua.

Turun NMKY:n kakkosjoukkue: Ilkka, minä, Joose, Marko, Antti ja Olli. Kuudennen osuuden Matti puuttuu.

’Kotikisojen’ ansiosta oli suunnistusseurani saanut houkuteltua vanhoja aktiiveja mukaan ja saimme jalkeille kolme joukkuetta. Parhaat voimat valittiin ykkösjoukkueeseen ja loput suunnistajat jaettiin kakkos- ja kolmosjoukkueiden välillä niin, että tarkoitus oli saada jalkeille kaksi mahdollisimman tasaväkistä joukkuetta. Omissa toiveissani oli päästä ensimmäistä kertaa kokemaan Jukolan pimeä yö, olinhan jo edellisvuonna osoittanut pystyväni suunnistamaan myös pimeässä. Toiveeni toteutui ja pääsin metsään kakkosjoukkueen kakkososuudelle.

Olin saanut kisapaikalle seurakseni myös tyttäreni, joka tuli kisakatsomoon kannustamaan isäänsä omalle osuudelleen.

Kisakarttaa, johon olen piirtänyt reittini.

Kuvaukseni kisan kulusta:

1: Ensimmäinen rastiväli on näillä osuuksilla aina pitkä ja se kannattaa suunnistaa pikkaisen varovaisesti. Alkupään osuuksilla saa aina peesiapuakin, mutta hajonnan suhteen pitää olla tarkkana, jottei heti pummaa ensimmäistä rastia. Alkukiihdytys meni aika vauhdikkaasti asfaltilla moottorirataa pitkin ja K-piste olikin pian vastassa vanhan ykköstien toisella puolella. Hetki K-pisteeltä eteenpäin mentiin vielä voimalinjaa, kunnes käännyttiin metsään vasemmalle. Näillä pitkillä osuuksilla ei juuri kannata omia reitinvalintoja tehdä, vaan kannattaa juosta muiden mukana, sen verta raskaampaa on juosta urien ulkopuolella. Kartalta on syytä kuitenkin seurata, missä mennään sillä muuten voi olla ihan hukassa, kun aletaan lähestyä rastia. Ura kiersi mäet ja hyödynsi polut varsin järkevästi. Varvikkoinen Nummensuo mentiin yli siitä mistä muutkin, sillä oma reitinvalinta olisi ollut hyvin paljon raskaampi. Suon jälkeen porukka repesi kahtia osan lähtiessä juoksemaan suoraan mäen yli ja osan kiertäessä sen oikealta. Minä lähdin kiertäjien mukaan, koska arvioin järkeväksi säästellä voimia vielä kisan alussa. Samoin seuraavan mäen väistin vasemmalta metsäkoneuraa pitkin. Noin 300 metriä ennen rastia lähdin nousemaan mäelle, kun arvelin siellä olevan kevyempi juosta, mikä osoittautui virheeksi. Nousu oli raskas ja pusikkoinen ja jouduin kuitenkin sen tulemaan vielä kertaalleen alas ja ylös, vasemmalta olisi ollut kevyempi. Voimalinjan syrjältä jatkoin kuitenkin suoraan suunnalla rastille. Ei pahoja virheitä, joten toiseksi nopein rastivälini

2: Hyvävauhtinen väli alamäkeen. Tein reitinvalinnan varmistellen vasemman kautta, koska sieltä rinteen yläreuna johdattaisi helposti suoraan rastille. Oikealta olisi helposti mennyt rastin ohi ennen pysäytystä. Oikealta tuleet suunnistajat ja ura johdattivat minut väärälle hajonnalle, mutta siitä minun oli helppo suunnistaa omalle rastilleni. Sijoituksissa tämä oli kolmanneksi paras rastivälini.

3: Helppo väli. Rastilta alas polulle, polkua tielle, hetken päästä tienhaara oikealle, tien mutkasta uraa rastille. Juomarastista ja kielletystä alueesta oli helppo päätellä rastin olevan yhteinen kaikille osuuksille, joten vaaraa väärälle uralle joutumisesta ei oikeastaan ollut. Tämä oli nopein rastivälini, ellei maalisuoraa lasketa.

4: Pellon yli viitoitusta pitkin. Metsässä kompassisuunnalla muiden perään, pyrin kiertämään rinteessä olleet vihreät alueet yläkautta. Oletin rastin olevan hajontarasti, joten muiden apuun ei voinut hirveästi turvautua. Hetken rinteessä olin aivan hukassa tarkasta paikasta, mutta oletin rastin olevan vielä edessäpäin, mistä se sitten löytyikin.

5: Kompassilla rastin suuntaan, kunnes mäki alkoi viettää alaspäin. Rasti löytyi helposti. Awot-analyysin mukaan toiseksi paras rastivälini.

6: Mäeltä alas tielle mahdollisimman nopeasti, suunta reilusti rastiviivasta oikealle. Tietä lähes pellon kulmaan saakka, kunnes poikkesin tieltä rastille mäkeen.

7: Kompassisuunnalla ja suurella itseluottamuksella vihreän alueen läpi kohti edessä pyöriviä valoja. Valojen luota löytyi rastikin. Awot-analyysin mukaan paras rastivälini.

8: Mäkeä suoraan ylös lähes huipulle. Suhteellisen helppo rastiväli. Edelliset neljä rastia olivat parhaimpani suhteessa huippuihin.

9: Lähdin juoksemaan sopivaan suuntaan menevää uraa eteenpäin. Ura vei tiheikössä olevalle kumpareelle, jota en hahmottanut kartasta. Jatkoin kuitenkin uraa eteenpäin ja osuin jollekin toiselle kumpareelle, jossa oli rasti, joka ei ollut omani. Ympärilläni tiheikössä pyöri paljon valoja ja ääniä, joten tiesin olevani hankalassa paikassa. Varmuudella en saanut itseäni kartalta paikannettua, mutta aavistin tulleeni rastiviivasta liikaa vasemmalle. Lähdin suuntaan, jossa oletin rastini olevan ja yllätyksekseni se löytyikin sieltä helposti. Tätä olivat ilmeisestikin lähes kaikki pummanneet, sillä parin minuutin pummista huolimatta tämä oli rastivälisijoituksissa toiseksi paras rastini. Oikealle rastille ei välttämättä olisi ollutkaan edes kunnon uraa, koska GPS-seurannan mukaan useimmat huiputkin olivat tulleet rastille saman rastin kautta kuin minä.

10: Juuri tehty virhe teki minut varovaiseksi. Otin pikkasen oikeaan, jotta välttäisin pahimmat tiheiköt. Heti tiheikön jälkeen oikealla näkyi rasti, jonka oikeastaan tiesin jonkun muun rastiksi, mutta kävin sen silti tarkistamassa. Siinä tunnistin paikan ja suuntasin suoraan omalle rastilleni. Vaikeakulkuisen maaston takia toiseksi hitain rastivälini, joka oli muillekin ollut varsin hidas.

11: Päätin vältellä korkeuskäyriä ja louhikoita, joten kiersin mäenreunoja pitkin samalla vältellen tumman vihreääkin. Tumman vihreät ylitin aina lyhimmästä kohdasta. Itse rasti olikin pieni aukio pusikon keskellä, jossa yhtäkkiä parveili paljon suunnistajia. Pummista ja varmistelusta huolimatta olin ohittanut kahden edellisen rastin hajonnoilla reilut neljännessataa joukkuetta. Siihen voin olla ihan tyytyväinen.

12: Pitkä rastiväli, jonka alussa paljon tummanvihreää. Alkuun lähdin vaan vetämään rastiviivan suuntaan etsien tiheiköstä juostavaa alustaa. Alkumatkasta tiheikössä oleva ojanpohja tarjosi hyvää juoksualustaa, jota seuraamalla pääsin tiheikön reunaan, josta hyppäsin hakkuuaukealle ja sitä tielle. Kuvioraja tarjoaa aina mahdollisuuden valita kummalla puolella maasto näyttää juostavammalta. Siispä seurasin tietä pitkin kuviorajalle, jonka reunaa seurailin edellä menneiden uraa eteenpäin. Kuviorajan päätyttyä oli vain puskettava tiheikköön yrittäen löytää uraa alle. Rinteessä pyrin paikantamaan itseni ja kiersin mäen korkeimman kohdan oikealta, jolloin maasto ohjasi minut pieneen satulaan ennen rastia. Ennen rastia paikansin vielä karttaan piirretyn kivikon, joten itse rastinotto meni sujuvasti. Hidas, mutta kohtuullisen hyvin mennyt rastiväli.

13: Helppo rastiväli. Kompassilla kohti seuraava mäkeä, kiersin rastiviivalla olleet jyrkänteet vasemman kautta. Sen jälkeen vain mäkeä ylös, rasti löytyi mäen korkeimmalta kohtaa. Rasti oli vilkas väliaikarasti.

14: Tässä olisi ollut vaihtoehtona lähteä tavoittelemaan metsäautotien päätä oikealla, mutta arvioin sen löytämisen turhan vaikeaksi. Viisas päätös, koska monet kärkijoukkueet tekivät juuri tuon virheen. Niinpä päätin mennä kompassisuunnalla suoraan ja seurata kartalta tarkkaan, missä kuljin. Hyvä suunnitelma, sillä avokalliota oli hyvä juosta ja osuin rastille suoraan. Rastia ennen olleet kivi ja jyrkänteet helpottivat suunnistusta.

15: Tässä otin tien tuekseni, kun se oli siinä lähellä. Rastilta suoraan tielle ja tietä suon poikki ja mutkasta suoraan rastille. Tällä rastivälillä kärki oli hidastellut oudosti, koska tämä ei ollut minulle erityisen nopea rastiväli, mutta kuitenkin kolmanneksi nopein suhteessa kärjen vauhtiin.

16: Aika luontevalta tuntui letkan mukana kiertää edessä oleva kumpare vasemmalta tietä ja metsäkoneuraa pitkin. Suolla Kalevan Rastin Philippe Adamski ohitti letkan kevyen tuntuisesti juoksemalla uran vieressä reiteen ulottuvassa suopursukasvustossa. Ylitimme ennen rastimäkeä olevan tieuran ja lähdimme nousemaan mäkeen. Tunnistin kartasta oikealla olevat jyrkänteet mutta silti, kun kaikki muut letkasta lähtivät eri hajonnoille, menin hetkeksi sekaisin ja aloin etsimään rastia aivan liian aikaisin. Sitten sain kootuksi itseni ja löysin rastin pienen mutkan jälkeen. Kilometrirajassa hitain rastivälini ja kolmen ja puolen minuutin virhe. Lähes sata joukkuetta meni tällä välillä minusta ohi.

17: Pummin jälkeen huomio taas tarkkaan suunnistukseen. Kompassilla kutakuinkin oikeaan suuntaan ja ennen suota rasti vasemmalla kivellä. Edellisen rastin pummaus tiesi myös pientä lepoa juoksusta, joten tossulla saatoin hieman paikata pummia. Sijoituksissa paras rastivälini.

18: Suunnistuksellisesti hyvin helppo rastiväli, metsikköä pitkin polulle ja sitten polkua hiekkakuopalle lammen rantaan. Tämän olivat muutkin juosseet urku auki. Ilmeisesti myös monet minun tasoiset suunnistajat olivat pummanneet edellistä ja tässä sitten paikanneet tossulla. Sijoituksissa toiseksi huonoin rastivälini, mutta silti peräti viidenneksi vauhdikkain.

19: Juoksin lammen rantaa tielle ja siitä metsään ja kohti voimalinjoja. Luulin juoksevani aivan rastiviivaa, mutta todellisuudessa menin pikkasen liikaa oikealle. Tulin polkujen risteykseen voimalinjan vieressä ja tein klassisen samaistusvirheen. Luulin olevani rastiviivan alla olevassa risteyksessä, enkä edes huomannut, että pikkasen siitä pohjoiseen oli ihan samanlainen risteys. Lähdin juoksemaan polkua pitkin eteenpäin ja vaikka maisema ei aivan vastannutkaan karttaa niin kykenin selittämään sen itselleni. Lopulta kun polulta erkaannuttuani olin aikani juossut metsässä eikä kalliomäki vieläkään tullut vastaan pysähdyin lukemaan karttaa ja tajusin virheeni. Sain paikannettua itseni nopeasti ja pystyin palaamaan rastilleni.  Runsaan kolmen minuutin virhe ja sijoituksissa huonoin rastivälini. Kuutisenkymmentä joukkuetta ohitti minut tällä välillä.

20: Kisan loppu alkoi jo häämöttää. Nopeasti edessä olevalle polulle, josta hetken päästä erkani lupaavan näköinen ura oikealle. Lähdin sille, mutta se veikin jollekin toiselle rastille, jolta ura kuitenkin jatkui suoraan omalle rastilleni. Edellisen rastin pummi ja helppo juoksualusta saivat lisäämään vauhtia, joten kolmanneksi nopein rastivälini.

21: Ura vei suoraan seuraavalle rastille, putkiosuus.

22: Helppo loppuväli. Rastipisteen sijainti oli jo kisakeskuksessa tarkastettu, joten nyt saattoi vain juosta. Ajauduin pikkasen liikaa oikealla ja voimalinjalle, mutta käänsin linjalta suoraan rastille.

Maali: Lopussa oli voimia kunnon loppukiriin, joten saatoin painaa täysillä vaihtoon lähettämään Joosen matkaan.

Täysin tyytyväinen en tulokseeni voi olla. Kahdeksan minuuttia virhettä on liikaa. Puolet siitä on ollut viime vuosina normaali taso. Toki ensimmäisessä yökisassa on oletettavaa, että virheitä saattaa tulla valoisia olosuhteita enemmän, joten ihan hirveän pettynytkään tulokseen en voi olla. Juoksuvauhti oli kuitenkin aiempien parhaiden vuosien tasolla, joten aikakerroin kokonaisuutena oli keskitasolla. Kaiken kaikkiaan minusta osuudellani juoksi ohi 148 joukkuetta, niistä noin puolet noiden pummien ja toinen puolet juoksuvauhdin takia. Ilkka oli tehnyt ensimmäisellä osuudellaan niin hyvän juoksun, että jouduin osuudelleni lähtemään itseäni parempivauhtisten joukkueiden kyytiin. Parannettavaa vielä jäi, mutta olisi kisa paljon huonomminkin voinut mennä. Jukolan pimeä yö oli hieno kokemus ja toivon vielä jatkossakin pääseväni juoksemaan kakkososuuksia.

Joukkueen lopullinen sijoitus oli 1115, kun maaliin selvisi 1518 joukkuetta.