Oli synkkä ja myrskyinen yö: Lappee-Jukola.

Nyt minulla oli edessä jo seitsemäs Jukola ja jälleen kerran Turun NMKY:n riveissä, kakkosjoukkueessa. Sääennusteet eivät viikonlopulle luvanneet hyvää säätä, mutta tässä vaiheessa ei kukaan vielä tiennyt tämä kisa tulisi jäämään kilpailijoiden mieliin historiallisena kura-Jukolana. Kisakeskuksen yli pyyhki kovat tuulet ja koko viikonlopun taivaalta satoi vettä ihan kunnolla. Pellolla ollut kisakeskus muuttui viikonlopun aikana melkoiseksi kuravelliksi. Pelkkä myrsky olisi jo tehnyt kisasta ikimuistoisen, mutta minä päätin järjestää itselleni vielä jotain ekstraa, mistä tulisin vielä varmemmin muistamaan tämän kisan ikuisesti…

Edeltävänä talvena olin ihan kohtuullisesti treenaamassa suunnistusta, mutta juoksu oli jäänyt ehkä turhan vähin. Seuran katsastuksessa, kevätyön viestissä ja rogaining sprintissä suunnistus kyllä on kulkenut, mutta juoksuvauhti ei ole ollut ihan sitä mitä olisin toivonut. Pitkien juoksulenkkien puute on näkynyt. Näytöt eivät olisi riittäneet kuin lyhyille osuuksille, mutta kun Saija eikä Valtteri halunneet pidemmille matkoille, oli minun ja Juhun valittava 2. ja 6. osuuden väliltä. Minulle noista 2. oli mieluisampi ja Juhulle 6. niin meidän jako oli sillä selvä. Eipä kakkosjoukkueessa yleensä muutenkaan ole tunkua ollut noille yöosuuksille.

Mutaisella ja sateisella kisa-alueella ei hirveästi huvittanut käyskennellä, joten kisaan valmistautuminen meni lähinnä teltassa makoilun piikkiin.

Kuvaus kisan vaiheista:

Lähtö: Lähdössä minulla oli perhosia vatsassani. Pimeä yösuunnistus, sade ja silmälasit eivät koskaan ole olleet hyvä yhdistelmä. Yleensä pimeyden ja sateen yhdistelmä on johtanut minulla vaikeuksiin. Nyt käytössä oli läpinäkyvä sade lippa, joka toivottavasti suojaisi silmälaseja kastumiselta. Otin sadetakin lämmittelyyn, jotten kastuisi ja palelisi lämmittelyssä. Laitoin emitin ja kompassin sadetakin taskuun. Lähtöportilla otin emitin käteeni ja kirjasin itseni sisään. Lähdin lämmittelemään kevyesti lämmittelyalueella ja seurasin samalla Mikan edistymistä. Lämmittely lopulta yllättäen keskeytyi Mikan huuteluun. En ollut ymmärtänyt viimeisen väliaikapisteen olevan radan viimeinen rasti, joten en osannut odottaa häntä ihan vielä vaihtoon.

Avasin kartan ja loin yleissilmäystä rataan. Ehdin juosta muutaman sata metriä, kunnes katson oikeaa kättäni ja huomaan jotain puuttuvan — kompassi! Se jäi lämmittelytakin taskuun… Jatkoin matkaa kevyesti juosten samalla kun mietin vaihtoehtojani: Paluu vaihtoalueelle ja Mikan huutelu ei varmastikaan onnistuisi. Mika lienee jo ehtinyt pois vaihtoalueelta. Juoksu teltalle hakemaan kompassia johtaisi hylkäykseen. Järjestäjiltä lainaaminenkaan tuskin onnistuisi. Ei auta kuin miettiä, miten pimeäsuunnistuksesta voisi selvitä ilman kompassia. Suurin uhkahan olisi se, että jäisi pimeässä pyörimään tiheään metsään ympyrää, jossa otsalampun valossa näkee vain viisi lähintä puuta. Turvallisinta lienee pyrkiä hyödyntämään maaston uria mahdollisimman paljon. Urilta ei paranne poistua muutoin kuin tilanteessa, jossa suuntaa pystyy pitämään muuten. Näillä eväillä olisi pakko selviytyä. Kyllähän sitä sitten viimeistää aamun valoistuessa päässee maastosta pois.

1: Näillä mietteillä päätin juosta muun porukan mukana ensimmäiselle rastille. Ennen rasteja olisi kuitenkin tie juomapisteineen, missä itsensä paikantaminen olisi helppoa. Ekalla välillä ei nyt kannata hötkyillä. Kartalta yritin seurailla reittiä, missä mennään. Tunnistin laajan nenäpinnan, jonka yli mentiin. Kompassin kera nyt olisi kannattanut kääntyä vasempaan, mutta tässä tilanteessa pysyin ryhmän mukana, vaikka ainakin osa heistä olikin menossa eri hajonnalle. Tultiin metsäkoneuran päähän, joka johti tielle. Ura vei kyllä turhan paljon oikealle, mutta tässä tilanteessa en halunnut lähteä oikomaan. Tietä juoksin sitten hyvän matkaa vasempaan ja ehkä pikkasen turhan aikaisin käänsin metsään omalle hajonnalleni.

2: Lähdin juoksemaan uraa seuraavalle rastille. Uran sukeltaessa tiheään, soistuvaan metsään vastaan risteili runsaasti suunnistajia matkalla eri suuntiin. Oma suunta ei ollutkaan enää selvä. Kun tulin selvemmille vesille huomasin olevani matkalla väärälle hajonnalle. Hetken tarkasteltuani karttaa tarkemmin arvelin rastini olevan enemmän oikealla, mistä se sitten löytyikin. Puolen minuutin virhe.

3: Suuntasin rastiltani hakkuun reunalle, mitä juoksin tielle. Hetken olisin voinut juosta tietäkin, mutta menin heti tien yli ja koetin pitää korkeuden, ja sen ohjaamana pääsin suoraan rastille.

4: Juoksin suolle ja nappasin sieltä yhden ojan, mitä seurasin suon toiselle puolelle. Osuin suolle tulevaan metsäkoneuraan, jota seurasin hetken. Noustuani pikkasen ylemmäs, näin vasemmalla puolellani rastiharjanteen, jonka tunnistin ja jota seurasin rastille. Huiput olivat vetäneet tämän selvästi minua paremmin sillä laskennallisesti tällä välillä minulle tuli noin minuutin virhe, vaikken varsinaisesti mitään virhettä tehnytkään. Sijoituksen suhteen tämä oli kuitenkin neljänneksi paras rastivälini, joten muillakin on ollut tällä välillä vaikeuksia tai hidastelua. En kuitenkaan osaa sanoa, minkälainen reittisuunnitelma olisi ollut minuutin nopeampi.

5: Lähdin seuraamaan uraa seuraavalle rastille. Eri hajontojen radat ristesivät tällä välillä ja lähdin seuraamaan väärä uraa väärälle hajonnalle. Hajonnalla pysähdyin ja yritin tunnistaa paikan. Tajusin rastini olevan ylempänä mäen päällä ja lähdin sinne, mistä rasti sitten löytyikin. Kahden minuutin virhe, jonka seurauksena toiseksi hitain rastivälini.

6: Helppo rastiväli, tie muodosti suppilon, jonka pohjalle tähtäsin. Täysillä uraa alamäkeen virheen siivittämällä kiukulla. Pieni pätkä tietä ja siitä suoraan rastille. Nopea vauhtisin rastivälin niin absoluuttisesti kuin suhteessa kärkeenkin.

7: Rastilta takaisin toisella puolella olleelle tielle. Sitä juomapaikalle ja siitä lähdin seuraamaan mäen rinteessä olevia jyrkänteitä notkelmaan. Notkelmasta ylös ja suolle. Suon toisella puolella näkyivätkin rastin ympärillä pyörivät valot. Nappi suoritus ja suhteessa kärjen vauhtiin viidenneksi nopein rastivälini.

8: Lähdin rastilta tavoittelemaan oikealla kulkevaa tietä, ja koetin löytää hyvän uran sinne. Tietä jatkoin mutkaan ja pikkasen ennen harjanteen korkeinta kohtaa käännyin rastille. Hieman ennen rastia kuulin yleisradion selostajan kuusen alla selostavan, kuinka kisaa johtava Lundanes saapui rastille. Itselleen tyypillisellä puuskutuksella hän tuli ja leimasi rastin 3 sekuntia minua ennen. Näin lähelle kärkeä tuskin enää koskaan tulen pääsemään. Suhteessa kärjen eli Lundanesin vauhtiin toiseksi nopein rastivälini.

9: Lähdin juoksemaan edellä menneiden uraa tielle. Tien jälkeinen rinne näytti vaikealta, täytyisi vain toivoa, että ura veisi oikealle rastille. Juoksin mäkeä ylös, kunnes matka alkoi tuntua hieman pitkältä. Saavuin avokallioille. Rastia ennen ei ollut avokallioita, joten olin tullut rastista ohi. Olin siis matkalla väärälle hajonnalle. Rastin vasemmalla puolella ei ollut kallioita kovin läheltä, joten olin liikaa oikealla. Käännyin takaviistoon oikealle, mistä rasti sitten löytyikin. Neljänneksi hitain rastivälini ja puolentoista minuutin virhe.

10: Lähdin juoksemaan rinteen suuntaisesti kohti rastia. Pienen tiheän metsän jälkeen tulin metsäkoneuralle mäen syrjässä. Käännyin seuraamaan uraa ja mäen syrjää suoraan rastille. Virhe tietää aina pientä hengähdystaukoa, jonka jälkeen voi vähän paikata tossulla. Sijoituksissa toiseksi paras rastivälini, tätä oli monet pummanneet.

11: Helppo rastiväli. Mäki täysillä alas, tietä rastin tuntumaan ja tien risteyksestä suoraan rastille. Viidenneksi nopein rastivälini.

12: Rastivälin alkuun tein heti kisan pahimman virheeni. Rastilta olisi pitänyt ehdottomasti kääntyä takaisin tielle ja kiertää ennen rastia oleva jyrkänne vasemmalta. Oikealle lähti kuitenkin houkuttava ura, joka veti minut mukaansa. Hetken päästä tajusin virheeni, mutta en uskonut paluun olleen enää kannattava. Ei auttanut kuin seurata uraa jyrkänteen oikealta puolelta ylös. Jyrkänteen päällä ura vei tietysti väärälle hajonnalle, joten jouduin arvioimaan summanmutikassa, missä rasti olisi. Käännyin liikaa jyrkänteen suuntaan ja koukkasin vielä turhaan jyrkänteen toiseen päähän. Sieltä löysin jo hajonnalleni. Noin kahden ja puolen minuutin virhe, sijoituksissa toiseksi huonoin ja vauhdissa hitain rastivälini.

13: Helppo rastiväli. Mäkeä alas kisakeskuksen ääntä kohden. Tie tulisi tarvittaessa vastaan kummallakin puolella, jos olisi menossa ohi.

14: Suunnistuksellisesti turha rastiväli. Täysillä kohti kisakeskusta, aita kielletyn alueen reunassa varmisti helpon suunnistuksen. Juoksuvauhdissa toiseksi nopein rastivälini.

15: Rastivälin alkuun oli läpijuoksu kisakeskuksen poikki. Sateinen keli oli tehnyt savisesta pellosta puoleen sääreen ulottuvaa liejua. Aivan reunasta sai pikkasen parempaa alustaa tossun alle. Puolentoistatunnin juoksu alkoi jo painaa tossuissa. Läpijuoksun jälkeisen juomarastin jälkeen lähdin vahingossa seuraamaan ensimmäisen osuuden uraa, joka johti minut rastin ohi. Hetken mentyäni rastin ohi tajusin tulleeni liian pitkälle, käännyin ja palasin takaisin päin. Olin juossut alarinteestä rastin ohi. Sellainen minuutin virhe ja sijoituksissa huonoin rastivälini.

16: Rastilta lähti kaksi uraa, joista summanmutikassa valitsin vasemmanpuoleisen. Juoksin uraa tielle ja sen yli, kunnes aloin miettiä sijaintiani. Tajusin olevani liikaa vasemmalla ja käännyin jyrkästi oikealle. Jatkoin tiheikön läpi pienelle harjanteelle, jonka toiselta puolelta rasti löytyi. Noin minuutin virhe, jos virheen olisi huomannut jo tiellä ja korjannut siinä, olisi se jäänyt paljon pienemmäksi. Kolmanneksi hidasvauhtisin rastivälini.

17: Lähdin seuraamaan vasemman puolen rinnettä. Metsä oli todella tiheää ja välillä en nähnyt otsalampun valossa kuin pari lähintä puuta. Koetin orjallisesti seurata edellä menneiden uraa, sillä tässä metsässä olisi ollut helppo jäädä pyörimään ympyrää. Onneksi ennen rastia oli tie, muuten olisi ollut tosi paha rastiväli. Saatoin luottaa tunnistavani sijainnin, kun osuisin tielle. Tiellä totesin tulleeni pikkasen liikaa oikealle. Korjaus vasempaan ja hakkuuta pitkin rastille. Laskennallisesti vajaan minuutin virhe, josta ainakin puolet tuli pelkästään varovaisesta suunnistuksesta tiheikössä.  Suhteessa kärjen vauhtiin neljänneksi hitain rastivälini.

18: Hakkuuaukeaa ylöspäin ja aika suoraviivaisesti rastille. Edellä menneiden ura vei rastille. Hidaskulkuinen maasto, koska en pummannut, mutta väli oli silti viidenneksi hitain. Suhteessa muihin tämä kuitenkin meni ihan omalla tasollani, joten muutkin olivat hidastelleet.

19: Pitkä väli, jonka muutaman huonommin mennen välin jälkeen päätin ottaa varman päälle. Juoksin lähellä olleen tien päähän ja siitä pienen oikaisun seuraavalle tielle, sitä hetken, kunnes taas mäki alas isommalle tielle. Tätä isompaa tietä lähdin juoksemaan eteenpäin loivaan ylämäkeen. Alkuperäinen suunnitelma oli juosta tätä risteykseen saakka, mutta mäen päällä huomasin metsäkoneuran, joka vei sopivaan suuntaan. Aamu oli jo sen verta alkanut valoistua, että avoimella alueella alkoi jo hieman nähdä kauemmaksikin. Päätin oikaista metsäkoneuraa ja siitä jyrkänteeltä alas metsätien päähän. Kompassilla olisin varmaan jatkanut metsätien risteyksestä suoraan rastille, mutta tässä tilanteessa tuntui varmemmalta jatkaa metsätietä lammen ohitse ja kääntyä heti lammen jälkeen vasempaan. Lammen jälkeen pidin itseni tarkkaan kartalla, tunnistin ennen rastia olevan nenän, jonka jälkeen käänsin voimakkaasti vasempaan missä rasti sitten olikin. Pienestä varmistelusta huolimatta keskitason suoritus niin ajassa kuin sijoituksessa.

20: Edellisen rastivälin lopun onnistuminen toi itseluottamusta ja suunnistin seuraavan välin tarkasti karttaa lukemalla. Tunnistin rastiviivan oikealla puolella ollen harjanteen, joka johdatti minut rastille. Nappisuoritus hankalahkolla rastivälillä siivitti minut sijoituksissa kolmanneksi parhaaseen suoritukseen.

21: Hyvä vire jatkui. Pieni käännös suunnassa oikealle ja mäki alas. Rasti pienessä nenässä isomman kumpareen oikealla reunalla. Melko helposti tunnistettava paikka. Tämä oli sijoituksissa paras rastivälini.

22: Maiseman valostuminen alkoi jo helpottaa suunnistusta ja etenkin suuntien hahmottamista. Alkoi tulla tunne, että tästä vielä selvitään. Rastiväli alkoi olla jo helpompaa maastoakin. Avokallio ja kivi, sekä metsäkoneurat olivat hyviä kiintopisteitä.

23: Nyt piti vielä muutama rasti keskittyä kunnolla. Yritin pitää keskittymisen kunnossa ja olla tuudittautumatta hyvään oloon. Juoksin rastilta nopeasti tielle. Tieltä lähti houkuttava metsäkoneura rastin suuntaan, jota lähdin seuraamaan. Se oli virhe, ajauduin hankalakulkuiseen maastoon, hakkuuaukealle ja soistuvaan metsään, mikä pudotti juoksuvauhtia. Mutta sitä ei sopinut nyt harmitella vaan pyrkiä mahdollisimman nopeasti avokalliolle ja siitä rastille. Järkevä reitti rastille olisi hyödyntänyt tietä enemmän ja kiertänyt rastiviivan vasemmalta puolelta. Ei varsinaista suunnistusvirhettä, mutta hitaan maaston takia tämä oli sijoituksissa viidenneksi huonoin rastivälini.

24: Lyhyt helppo rastiväli uraa suoraan seuraavalle rastille. Edellisen välin hidasta etenemistä saatoin vähän paikata tossulla. Sijoituksissa kolmanneksi nopein rastivälini.

25: Varsinainen suunnistus olikin siinä. Loppu olisi pelkkää polkujuoksua. Saatoin huokaista helpotuksesta Jukolan synkkä yö olisi selätetty ilman kompassia ilman suurempaa eksymistä. Vielä pari rastiväliä olisi kuitenkin selvitettävä. Uraa tielle ja tietä vasempaan. Mäen päällä mutkasta risteys oikealle, jota pitkin pellolle ja rastille. Helppoa polkujuoksua. Kunto riitti vielä vauhdin pitoon, tämä oli kolmanneksi nopein rastivälini.

26: Uraa pitkin omalle viimeiselle rastille, tarkkana pitää vielä olla, että leimaa oman rastinsa. Metsä osuus oli jo hieman mutainen, joten vauhti pikkasen tippuu edellisestä välistä, neljänneksi nopein rastivälini.

Maali: Voimia riitti vielä loppukiriin ja pystyin nostamaan juoksunopeuttani vielä hyvään loppukiriin ja pääsin lähettämään Juhan matkaan. Vaihdossa ehdimme lyhyesti vaihtaa kuulumiset. Kompassin unohtuminen kelpasi ymmärrettäväksi selitykseksi ennakoitua hitaampaan vauhtiin.

Palattuani teltalle vettävaluvan märkänä minua odotti vielä yksi yllätys. Yöllä ohikävelijät olivat potkineet teltannarut irti ja tuuli oli kaatanut teltan. Teltan pohjalla oli lammikko ja osa tavaroista kastunut. Pystytin teltan uudestaan ja kuivasin sen sisältä. Olo oli enemmän märkä kuin hikinen, joten en jaksanut lähteä etsimään suihkua. Vaihdoin vaatteet ja menin nukkumaan.

Tyytyväinen en voi olla omaan suoritukseeni. Puolentoista tunnin juoksun jälkeen alkoi jalka painaa, kuten katsastuksien perusteella saattoi odottaa ja viimeinen tunti oli selvästi hitaampaa menoa. Tavallaan ihan hyvä harjoituksena, mutta tuskin paras mahdollinen lähtökohta hyvään suunnistukseen. Olosuhteet huomioiden pärjäsin jotenkin kohtuullisesti.

Virheitä tein yhteensä noin kymmenen minuuttia. Isoihin pummeihin en sortunut, mutta turhan monella rastilla tuli sellaisia minuutin kahden virhettä, kun menin rastille väärän hajonnan kautta. Reitinvalinnatkaan eivät ihan parhaita olleet. Monet rastipisteet olivat loppujen lopuksi varsin helppoja.

Tulosten mukaan normaalista poiketen pärjäsin suhteessa parhaiten helpoilla rastiväleillä, mikä kieli kyllä myös siitä, että ilmeisesti kompassin puuttuminen oli selkeästi hidastanut perusvauhtiani. Myös lopussa pystyin kunnon loppukiriin, joka pikkasen kieli myös siitä, että matkalla olisi voinut olla vauhtia enemmänkin. Varmaan viidestä kymmeneen minuuttiin olisi ollut mahdollisuuksia kiristää vauhtia.

Jäin reilut 23 minuuttia kilpailuvastaavan aika-arviosta. Juhan tavoiteaikaan en olisi kompassillakaan päässyt edes virheettömästi suunnistaen, mutta oletettavasti selvästi ihan hyväksyttävään tulokseen. Eipä auta kuin lähteä lenkille ensi vuotta varten.

Sijoitukseni omalla osuudella oli 1388., kun osuudelta maaliin selvisi 1624 joukkuetta, mikä on Jukola-historiani heikoin tulos. Yhteensä 168 joukkuetta ohitti minut osuudellani. Onneksi myöhemmillä osuuksilla juoksijat pystyivät osittain paikkaamaan virheeni. Lopullinen sijoituksemme oli 959..

Yksi tavoite kisassa kuitenkin täyttyi: Sain seuran logon esille YLE:n lähetyksessä.