Joitain vuosia sitten tein itselleni pienen ja minimalistisen keitinlaatikon tarkoituksenani käyttää sitä lähinnä yksin retkeillessäni. Se oli suunniteltu pelkästään ruuan valmistusta sekä lumen sulatusta varten. Jotta sain laatikostani tarpeeksi pienen, suunnittelin sen Msr:n pienimmälle polttoainepullolle.

Kahdelle ihmiselle retkikuntakäyttöön, milloin tarkoitus on myös lämmittää telttaa, tuo keitinlaatikko oli kuitenkin auttamatta liian pieni. Polttoainetta pelkästään ruuan valmistukseen ja lumen sulatukseen kuluu kahdelle hengelle helposti kaksi kolmannesta pullon tilavuudesta päivässä. Jos lisäksi telttaa lämmitetään keittimellä, pitäisi tuota pikku pulloa olla täyttämässä useamman kerran päivässä. Lisäksi joissain tilanteissa on kätevää pitää kahta keitintä päällä, jotta lumensulatus ja ruuanlaitto sujuisi tarpeeksi nopeasti. Olisi siis rakennettava isompi keitinlaatikko retkikuntakäyttöön.

Valmis laatikko suljettuna.

Valmis laatikko avattuna.

Otin vanhan laatikon suunnitelmat pohjalle ja lähdin niiden pohjalta kehittelemään uutta ja parempaa laatikkoa. Vanhan laatikon korkeus oli määräytynyt suurimman kattilani mukaan ja sitä ei ollut tarve muuttaa. Laatikon syvyyden taas määräsi vajaan litran kokoinen polttoainepullo, koska sen olisi mahduttava laatikkoon pumppuineen. Laatikon leveys taas pitäisi olla riittävä, jotta siihen sujuvasti mahtuisi kaksi keitintä pulloineen rinnakkain. Näin päädyin laatikkoni kokoon: 58 × 32 × 16 senttiä. Näin jälkeenpäin arvioiden laatikon leveydestä olisi voinut tinkiä jonkun verran, mutta ei oikein muista mitoista.

Polttoainepullon pidike oli osoittautunut käyttökelpoiseksi, joten sitä ei ollut tarpeen muuttaa muuten kuin suuremmaksi suuremman pullon mukaan. Suurin muutos vanhaan laatikkoon oli se, että kun vanhassa laatikossa kansi ja etureuna olivat toisissaan kiinni, niin uudessa laatikossa halusin etureunan kääntyvän omalla saranallaan laatikon eteen, jolloin se toimisi laskutilana toisen keittimen polttoainapullolle tai kuumille kattiloille.

Laatikon valmistukseen käytin 0,75 milliä paksua alumiini levyä, joka sellaisenaan vaikutti liian ohuelta ja taipuisalta, mutta kun se reunoistaan taivutettiin joko 90 asteen kulmaan tai kaksin kerroin, oli se riittävän vahvaa. Koska pullon pidike ei joutuisi kovalle rasitukselle, tein sen vain 0,5 millin alumiinista. Näillä materiaalivalinnoilla ja tämänkokoisena laatikko lopulta painoi 1780 grammaa. Se ei missään tapauksessa ollut mikään militääriluokan vahvuinen varuste, mutta asiallisesti käsitellen aivan riittävän vahva. Vuokra-, laina- tai koulutuskäyttöön tekisin laatikkoni kyllä paksummasta alumiinista.

Keitinlaatikkoni piirustukset löytyvät tästä linkistä. Mitat ovat millimetreinä. Piirustuksissa olen merkinnyt yhtenäisellä viivalla leikattavat kohdat ja katkoviivalla taitosten paikat. Suurin osa taitoksista oli suorakulmaisia, mutta laatikon sivujen avoimet päät kanttasin kaksinkertaisiksi rakenteen jäykistämiseksi.

Etuseinän sarana ja kynnys.

Polttoainepullon pidike.

Kahva.

Salpa.

Laatikon tein Henryn pajalla edellisen laatikon tapaan. Pellit taivutin kanttauskoneella ja liitin toisiinsa vetoniiteillä. Saranoina käytin sopivan mittaisiksi lyhennettyjä pianosaranoita. Laatikon etureunaan tein pienen kynnyksen estämään polttoaineen valumista laatikosta ulos vuodon yhteydessä. Siitä syystä etureunan pianosarana piti kiinnittää vain joka toisesta reiästä, jotta se menisi vielä kiinni. Kannen sulkemiseksi asensin laatikkoon kaksi salpaa. Laitoin myös pienen ketjun pitämään laatikon kantta ylhäällä sen ollessa auki. Ketjun sopiva pituus löytyi vasta koekäytön jälkeen. Ensimmäisellä reissulla se oli liian lyhyt ja kansi meni liian helposti vahingossa kiinni. Lopuksi laitoin irtohihnanpätkästä pienet kahvat laatikon reunoihin, jotta sen käsittely olisi helpompaa.

Laatikko valmis käyttöön.

Laatikko kattiloineen.

Toinen keitin päällä.

Tätä kirjoittaessa laatikon käytöstä on jo kokemuksia useamman vuoden ajalta. Ensimmäisellä reissulla käytin pienemmän laatikon yhteydessä tekemääni tuulisuojaa myös sisällä teltassa. Se ei ollut hyvä idea, sillä kattila täynnä kylmää lunta jäähdytti ilman ympäriltään niin nopeasti, että ilma tuulisuojassa ei päässyt virtaamaan ylöspäin vaan keitin tukahtui. Haistoimme vaillinaisesti palaneen bensiinin käryn, joten varmasti oli syntynyt myös häkää. Luovuimme tuulisuojan käytöstä, minkä jälkeen vastaavaa ongelmaa ei ole enää syntynyt. Keitintä sisällä käytettäessä häkä on todellinen riski, mikä on syytä ottaa vakavasti, etenkin jos käyttää lämpörivoilla varustettuja kattiloita, kuten tuossa tilanteessa olin käyttänyt.

Olen omassa ahkiossani pakannut keitinlaatikon ahkion pohjalle, minne se mahtuu juuri sopivasti leveytensä puolesta. Omassa ahkiossani sen terävät kulmat eivät siellä pääse kuluttamaan ahkiokassia puhki, mutta ahkioissa, missä on erillinen ahkiopussi, tämä voi käydä helpostikin. Keitinlaatikon pakkaamisesta pohjalle seuraa se, että se olisi pakattava mahdollisimman täyteen tavaraa paristakin syystä: Tyhjä ahkiolaatikko turhaan nostaisi ahkion painopistettä, mikä taas tekee ahkiosta helposti kaatuvan. Laatikon päälle on myös pakattava tavaraa ja tyhjänä näin ohuesta alumiinista tehty laatikko menisi lyttyyn helposti. Siksi en jätä keittimiä käyttövalmiiksi laatikkoon vaan puran ne käytön jälkeen. Keittimen ja keittovälineiden lisäksi pakkaan laatikkoon vielä ruokailuvälineitä ja ruokia niin, että se olisi mahdollisimman täynnä ennen pakkaamista ahkioon.

Käytännössä kahta keitintä on tullut teltassa käytettyä aika harvoin. Joskus kun on oikein kylmä, niin alkuun on kiva lämmittää telttaa toiselle keittimellä, kun toisella sulattaa lunta. Joskus taas toisella on tehnyt ruokaa, kun toisella on vielä sulatellut lunta. Kaksi keitintä ilman kattiloita lämmittää teltan kuitenkin tukalan kuumaksi alta aikayksikön, joten on pikkasen hankalaa käyttää kahta keitintä samanaikaisesti. Siksipä olen miettinyt etenkin yksinretkille, että pitäisikö vielä tehdä yksi keitinlaatikko, joka olisi tästä kavennettu versio vain yhdelle keittimelle. Saas nähdä.