Loppuviikon pakkaset saivat haaveilemaan lyhyestä retkestä meren jäille. Sunnuntaina meille Aamun ja Pippurin kanssa avautui mahdollisuus tehdä pieni päiväretki. Kohteeksi valitsin Sandön upean hiekkasaaren Dragsfjärdissä, koska sen ympäristön jääolosuhteet vaikuttivat melko hyviltä. Lumisateet tekivät luisteluolosuhteista jäällä epävarmat, joten valitsimme välineiksi sukset, mikä sopi hyvin minulle, sillä koen oman oloni jäällä turvallisemmaksi suksin kuin luistimin. Valtavan pitkään hiihtoretkeen meillä ei ollut aikaa, joten valitsimme lähtöpaikaksi Ekhaminin rannan, mistä hiihtomatkaa saareen ei tullut kuin reilut 3 kilometriä.

Sandön.

Hiihtolomaviikon pitkä lämmin jakso oli tehnyt merijäistä epävarmoja, mutta sitä seuranneella viikolla oli muutaman päivän kovempi pakkasjakso. Pakkasjakson uskoin jäädyttäneen kaikki ne alueet turvalliseksi liikkua, mitkä eivät olleet päässeet sulamaan kokonaan sitä edeltäneellä lauhalla jaksolla.

Kälkklobb ja Sandö åsen.

Selasin netistä tuoreita satelliittikuvia jonkun verran taaksepäin ja muistelin melontaretkiäni alueella. Saaren riuttojen kärjet nousivat selvästi esiin mahdollisina heikon jään alueina, jotka kannattaa kiertää kaukaa. Monien lähisaartenkin kärjissä näkyi laajoja sulapaikkoja talven satelliittikuvissa. Itse asiassa koko kolmannen Salpausselän saariketju Purunpäästä Helsingholmeniin näyttäytyi melko yhtenäisenä heikkojen jäiden alueena. Niinpä päätin lähestyä saarta reilusti kiertäen etelän puolelta ja rantautua vasta kohtuullisen kaukana riutan kärjestä.

Aika huolella käyttelin jääsauvaa jään paksuuden tunnusteluun ja pääsimme hyvin suunnitelman mukaisesti saareen. Reitille osui yksi vanha laivaväylä, minkä auki ajamisesta saattoi olla jo hyvinkin kauan aikaa. Saarien rannoilla oli pieniä sulapaikkoja ja odotusten mukaisesti Sandön itäkärjessä oli laaja sulan veden alue, minkä kiersimme riittävän kaukaa. Aamua sula-alueet vähän jännittivät, mutta hyvin ne pääsimme kiertämään. Jääsauvaa en reitillämme saanut ahkerallakaan piikkauksella jäästä läpi, joten hyvässä iskussa jäät vielä olivat.

Sula Sandö åsenin kärjessä.

Sää oli jo oikeastaan myrskyinen. Säätiedostus oli luvannut kovaa tuulta, mutta ihan näin kovaa tuulta en osannut odottaa. Läheisten sääasemien mukaan pohjoistuuli oli ollut 12-15 m/s ja puuskat reilusti yli 20 m/s. Etenkin paluumatkaksi tuuli yltyi. Tuuli heitti Aamun nurin useampia kertoja paluumatkalla. Sandön itäpään laajasta avovesialueesta tuuli oli työntänyt vettä laajalti jään päälle paluureitillemme ja jouduimme tekemään ylimääräisen kierroksen välttääksemme siinä kahlaamisen. Jää varmaankin olisi kestänyt, mutta en halunnut kastella suksia turhaan.

Evästauon saimme onneksi pidetyksi saaren tarjoamassa tuulensuojassa. Kun tuuli tuli pohjoisesta ja aurinko etelästä saimme samalla nauttia ihanan lämpimän keväisestä auringonpaisteesta. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesta makkaran paistosta saaren tuulisella puolella olleella nuotiopaikalla päätimme kuitenkin luopua.

Sandön ranta.

Maisemat olisivat olleet todella upeita kuvattavaksi, mutta noissa olosuhteissa kuvaus oli todella hankalaa. Kamerajalustaa oli koko ajan tuettava kädellä, jotta tuuli ei olisi kaatanut sitä nurin. Kova tuuli ja matalalla liikkuvat pilvet tekivät valaistusolosuhteista nopeasti vaihtelevia ja oli vaikeaa saada panoraamaan osaset valotettua samankaltaisissa valaistusolosuhteissa. Usein panoraaman viimeisissä kuvissa aurinko oli ehtinyt mennä pilveen. vaikka ensimmäisissä kuvissa aurinko paistoikin komeasti.

Eläinhavainnot hiihtomatkalta jäivät varsin vähäisiksi. Sandön sulassa vietti kaksi kyhmyjoutsenta aikaansa, mutta muuten oli varsin hiljaista.