Marraskuun lopulla tuli ensilumi tänne Eteläänkin, mikä ei ihan kaikkein tavallisinta ole. Lumi jäi kauniisti puiden oksille ja tuulikin oli sen verta kevyt, ettei pudottanut kaikkia lumia heti pois oksilta. Olosuhteet olivat siis mitä oivallisimmat melontaretkeä varten. Työaikataulu ei antanut periksi yöretkeen, mutta sunnuntaina lähdin päiväseltään eväsretkelle Airiston eteläosiin.
Enemmän kuin pelkkä melonta, oli retken tavoitteena saada kuvia avoimesta vedestä ja lumisista saarista. Sää oli melko harmaa, mutta pieniä sävy- ja värivaihteluita taivaassa kuitenkin oli tuomaan eloa valokuviin. Jonain hetkenä aurinko pääsi pikkasen pilkottamaan pilvien välistä, mutta sitä en kajakistani käsin päässyt hyödyntämään maisemakuvissa.
Airiston eteläosissa on muutamia mökittömiä saaria, jotka ovat vakiintuneet minulla usein päiväretkien melontakohteeksi. Nyt halusin käydä muutamalla sellaisella saarella, missä en ole ennen käynyt. Se kannatti, molemmat saaret olivat kauniita ja käymisen arvoisia.
Luontohavainnot olivat melko tavallisia kylmän vuoden ajan havaintoja. Halli kävi lounastauolla hetkellisesti pinnassa näyttäytymässä. Sekä laulu- että kyhmyjoutsenia uiskenteli pieninä perheryhminä siellä täällä. Laulujoutsen havaintojen määrä merialueella on tänä vuonna ainakin minulla lisääntynyt räjähdysmäisesti. Siinä missä aiemmin laulujoutsen oli varsin satunnainen havainto, niin tänä kesänä varmaan lähes puolet joutsenhavainnoista on ollut laulujoutsenia.
Merikotkia oli liikkeellä useita. Kolmen kotkan näin kisailevan keskenään aika läheltäkin. Pitivät siinä samalla omaa ääntelyään. Sen jälkeenkin näin vielä useita kotkia, mutta vaikeaa oli arvioida, mitkä olivat samoja ja mitkä eri yksilöitä. Mutta tuskin ne kaikki havainnot koskivat vain noita kolmea lintua.
Erikoisin havainto tuli erään saaren rannalta. Näin joidenkin pienten lintujen hakevan ruokaa aaltojen sulana pitämästä levävyöhykkeestä melko jyrkällä kalliorannalla. Odotin niiden olevan jotain kahlaajia, mutta läheltä ne paljastuivatkin talitinteiksi.
Vastaa