Viimevuotiseen tapaan lähdin talvilomaviikolla käymään päiväseltään Aspössä. Aamulla oli jotain kouluhommia, joten hän ei päässyt mukaan, mutta Pippurin otin mukaani seurakseni.

Keskiviikkoisin yhteysalus ajaa edestakaisin saman päivän aikana, mikä mahdollistaa lyhyen käynnin saariin. Päivästä tulee melko pitkä: Saaressa ehtii olla vajaat viisi tuntia. Lauttamatkaan menee parisen tuntia yhteen suuntaan ja automatkaan saa varata reilut puolitoista tuntia suuntaansa.

Hummelnäs.

Lökäng.

Träskesudden.

Träskesudden.

Träskesudden.

Saari oli kauniisti lumen peittämä. Tuuli oli lakaissut lumen kallioiden päältä niiden väleihin tehden maasta mustavalkoisen. Tervalepikoissa oli ohut tasaisempi lumikerros. Pippurille paksut lumikerrokset kallioiden välissä olivat raskaita kulkea, joten yritin hyödyntää avokallioita maksimaalisella tavalla.

Aamupäivällä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mutta saavuttuani saareen lounaasta tuli yhtenäinen pilvikerros, joka vähitellen peitti auringon. Siinä välissä pilvet ja aurinko loivat etelään upeita valonäytelmiä. Tuuli ei juurikaan puhaltanut, joten saatoin tuntea auringon lämmön ihollani.

Träskesudden.

Träskesudden.

Träskesudden.

Långnäs.

Torskarhamn.

Lintuja oli vähän liikenteessä ja muutenkin luonto oli vielä aika hiljainen. Jokunen kyhmyjoutsenpariskunta sekä muutama isokoskelo oli liikenteessä.

Aspössä olen aina tykännyt kovin kylän eteläpuolella olevasta maisemallisesti kauniista Torskarhamnin lahdesta. Nyt sen laitaan oli tehty mönkijäura ja tuotu iso hiekkakasa. Onkohan suunnitelmissa pilata tuokin maisema kesämökillä. Sen jälkeen ei ehkä enää maksa enää vaivaa piipahtaa Aspössä, koska paras rantaviiva muuttuu yksityiseksi rannaksi ja yksi hienoimmista maisemista pilaantuu.